Lähtötunnelmia jälkikäteen

Vereslihaisen ajankohtaisilla ajatuksilla ja tunnetiloilla lähtemisen kynnykseltä piti minun tämä blogi aloittaman. Pari kuukautta jatkunut muutto viimeisimmästä kodistamme varastoihin, vintteihin, kirpputoreille, roskalavoille ja matkalaukkuihin kesti kuitenkin ihan viimeisille väsyneille tunneille saakka, joten tarjoilen yllämainitut herkut jo hivenen hyytyneinä. Ylikuormittuneet aivoni eivät suostuneet luomaan mitään muuta kirjallista kuin kuittauksia ja joitakuita listoja.

Jotta asiaan täysin vihkiytymättömät pääsevät halutessaan jyvälle tämän blogin tarkoituksista ja syistä, valotan hieman tilanteeseemme (tilanteeseeMME, koska kirjoitan sekä itsestäni että perheestäni - nämä liittyvät kiinteästi toisiinsa) johtaneita seikkoja. Perheeseeni kuuluu nopeasti laskien kolme henkilöä sekä kissa, joka nauttii tällä hetkellä elämästä sijaisperheessä. Minä olen perheen vaimo, äiti sekä ainoa nainen. Joona on muusikkomieheni, entinen metallimieheni. Olemme kuusivuotias aviopariskunta. Poikamme, jonka mielestä erään televisio-ohjelman kirkkorakennuksen oli tuhonnut vanha uros, on kirjoitushetkellä karkeasti ottaen neljävuotias.

Olemme nyt hotellissa Chesterissä, Iso-Britanniassa. Poissa kotikaupungistamme Turusta. Aikeenamme on asustaa täällä (mutta ei hotellissa tietenkään) puolisen vuotta. Mutta viimein siihen, miksi ja miten ja niin edelleen. Kuluvan vuoden heinäkuun viimeisinä hetkinä saimme puhelun vuokraemännältämme. Hän kertoi muuttavansa takaisin asuntoonsa ja mahdollisimman piankin. (Jottei tule luotua epäoikeudenmukaista kuvaa tilanteesta, irtisanominen toimitettiin laillisesti ja tyylikkäästi. Joudutimme itse muuttomme sikamaiseen parin viikon rutistukseen.) Se oli mahtava hetki. Loikimme riemuissamme ympäriinsä, sisuksissa tunne unelmaan astumisesta. Outoa, eikö totta! Hihkuimme seuraavien tuntien kuluessa jee ja wuhuu ja muuta amerikkalaisperäistä. Ja voi apua! MIHIN ME LÄHDETÄÄN?!

Kurkataan vielä kauemmaksi lähihistoriaamme. Muutaman vuoden ajan olemme kantaneet edellämainituissa sisuksissamme Tunnetta. Se on saanut meidät jättämään tuonnemmaksi oman kodin ostamisen, luopumaan suuresta määrästä tavaraa (sitä on vieläkin ihan HEMMETISTI, oh my), hyppäämään joitain kertoja tyhjän päälle ja odottamaan, että Kädet nappaavat kopin. Ja noista aiemmista hienoista kopeista rohkaistuneina, loikkasimme jälleen. Siis tänne Chesteriin. Tunne on muotoutunut hiljalleen silkasta seikkailunhalusta ja paikalleenjämähtämisenpelosta Päämäärätietoisemmaksi ja samalla tavallaan epätarkaksi.

Noh. Nopeasti tehty ratkaisu lähteä Chesteriin johtui mm. vuoden takaisesta vierailusta täällä. Rakastuimme paikkaan ja mietimme aika ajoin, miten pääsisimme tänne takaisin ja vaikka joksikin aikaa. Täällä käydessämme Tunne nyki sisuskalujamme myös. Mitä se tarkoittaa, mietimme jännittyneinä. (Palaan selostamaan Chesterin kiinnostavuudesta myöhemmin.) Hain ja pääsin mukaan paikallisen kristillisen järjestön Internship Programmeen. Isot palaset loksahtelivat kotikonnuilla liukkaasti ja pinnistelemättä paikoilleen tai pois tieltä (kerron tarkemminkin ehkä joskus, nyt meinaa tarina venyä), joten rohkaistuimme jatkamaan. Lentoliput, passit, matkalaukut ja hotelli pariksi ensimmäiseksi yöksi. Niillä eväillä ja rakkaitten ihmisten Lahjat mukanamme kiisimme eteenpäin.

Ja niitä tunnelmia. Tunteita. Itse liukastelin tolkuttomasta riemusta ja jännityksestä syviin epätoivon ja epäuskon syövereihin riippuen päivästä. Ja mitä lähemmäksi lähtöpäivä tuli, sitä haikeampaa oli sanoa jäähyväisiä ihmisillemme. On tavattoman etuoikeutettua tuntea niin monia hienoja ihmisiä, joista on tullut todella rakkaita ja joiden kanssa tuntee syvää yhteenkuuluvuutta. Niin rakkaita, että oli vaikeaa lähteä. Uutta minulle. Luopumisen kipua. (No puoli vuotta on lyhyt aika, mutta kun koskaan ei tiedä, mihin kunkin tiet vievät jne...) Yksinäinen ja orpo olo. Koti-ikävää. Ilmalennossa.

Haikeuksissa, peloissa, stressissä ja väsymyksessä tunsi - ja melkein sen näkikin, miten meitä hymyillen kutsuu mukaansa Päämäärä. Ja sen takia:

"I say goodbye to my father, my mother,
I turn my back on every other lover, and I
Press on, yes I press on.
I say goodbye to my father, my mother,
I turn my back on every other lover, and I press on, yes I press on."
( http://www.youtube.com/watch?v=SjGY-Lveo8Q )